Vuoden 2016 lokakuussa sain kunnian osallistua Euroopan komission TranslatingEurope -foorumiin. Lähdin edustamaan ensisijaisesti opinahjoani eli Itä-Suomen yliopistoa, jonka kautta olin aikanaan haaveillut pääseväni tekemään työharjoittelua Euroopan komission käännöstoimen pääosastossa (DGT). Vuosittain järjestettävälle TranslatingEurope -foorumille kokoontuu niin opiskelijoita ja opettajia, ammatinharjoittajia ja yrittäjiä, kuin tutkijoita ja EU-kääntäjiä. Kaksipäiväiselle foorumille osallistui lähes 600 alan toimijaa keskustelemaan vuoden teemasta eli käännösteknologioista ja -työvälineistä.
Alan toimijoiden mielipiteet käännösteknologioiden (etenkin konekääntämisen) hyödyistä vaihtelevat selvästi laidasta laitaan. Toiset foorumilla olleista olivat huolissaan siitä, miten käännöskoneiden kehitys vaikuttaa työmarkkinoihin. Eräs yrittäjä kysyi, kaivammeko omaa hautaamme antamalla koneiden tehdä työn puolestamme. Muuan opiskelija pohti, ovatko tulevaisuuden kääntäjät vain post-editoijia tai projektikoordinaattoreita. Toisaalta foorumilla oli myös heitä, jotka puolustivat konekääntämisen vääjäämätöntä asettumista alalle. Erään tutkijan mielestä kääntäjät ovat aina olleet vastahakoisia hyväksymään uutta teknologiaa ennen kuin siitä tulee osa arkea. Yhtä mieltä oltiin kuitenkin sitä, että ala on murroksessa ja sen mukana tuoma muutos on väistämätöntä.
Ensimmäisen päivän lopussa pohdimme opiskelijaedustajien kesken omaa kantaamme foorumilla käsiteltyihin aiheisiin. Oman kääntäjäsukupolveni edustajat eivät selvästi koe kehittyvää teknologiaa uhkana, vaan mahdollisuutena. Konekääntämisen tuoma automatisointi huolestuttaa kuitenkin luovien tekstien kääntäjiä, vaikka koneiden ei uskotakaan korvaavan ihmistä täysin. Koneiden tekemien käännösratkaisujen pelätään kuitenkin johtavan siihen, että ihmiskääntäjä alkaa hyväksyä kielitaidoltaan puutteellisia käännöksiä ja tuottaa siten kohdekielellä vähemmän rikkaita tekstejä.
Vierailun suurinta antia oli huomata, kuinka yhtenäinen käännösala loppujen lopuksi on eriävistä mielipiteistä huolimatta. Kääntäjiä yhdistää edelleen rakkaus kieleen ja sen moniin eri ulottuvuuksiin. Kääntäjät ja tulkit eivät onneksi näe ammattiaan vain mekaanisena suorittamisena, vaan tapana rikkoa kielimuureja. Onnekseni sain myös huomata, että aina kun olin hämilläni käsiteltävistä asioista, joku kertoi olevansa aivan yhtä pihalla. (Vaikeinta oli sisäistää tilastollisen konekääntämisen algoritmeja – humanisti kun olen.) Kaikki foorumin osallistujat, käännösalan siskot ja veljet, muistuttivat minua siitä, miksi lähdin tälle alalle ja rakastan sitä edelleen: pystyäkseni tuomaan eri kulttuurien lukijoita ja puhujia lähemmäs toisiaan.
Sanna Nissinen,
Konjunktuuri Oy